Miltä tuntui yrittäjän korona-ajan työttömyys?

Olen pohtinut paljon mennyttä parin viikon sisään. Tuli nimittäin 3 vuotta siitä, kun Suomi sulkeutui pandemian vuoksi ja menetin työni stylistinä. Muistan vieläkin sen päivän hyvin elävästi. Oli kaunis keväinen päivä Helsingissä, aurinko paistoi ja lintujen laulu kuului ja lumi oli alkanut sulaa. Olin juuri saanut uudet ihanat kevätsesonginvaatteet sekä bling bling tennarit ja niihin sopivan repun. Tässä asussa aion mennä seuraavalle työkeikalle sekä minimen kanssa Tukholmaan juhlimaan meidän molempien synttäreitä.  Olimme minimen kanssa tulevasta reissuta innoissamme, hän oli toivonut tätä synttäreiksi. Ah ihana keväinen Tukholma ja meidän synttärit. Lisäksi huikeita työkeikkoja luvassa koko kevät! Koulutuskeikkoja, kauppakeskuksissa esiintymisiä, opekeikkoja jne. Liikevaihdon nousua ja kyllä varmasti tulevana talvena ollaan ainakin 2 kuukautta Balilla! Riemuitsin. Lisäksi meillä oli käynnissä lupaavat neuvottelut sijoittajien kanssa mobiilisovellukseeni liittyen. Tästä piti tulla paras vuosi ikinä! 

Olin kotona selailemassa somea ja uutisointi alkoi. Äitinikin taisi laittaa viestiä, että katso uutisia. (En koskaan katso uutisia, enkä lue niitä) Avasin telkkarin. Istuin mustalla nahkasohvalla uusissa vaatteissani laittautuneena tuijottamassa epäuskoisena TV:tä. Ei, ei, EI! En ollut uskoa sitä. Vaaleanpunaisella sohvapöydällä oli läppäri auki ja sähköposti myös. Sitten alkoi tippua sähköpostiin viestejä PERUTTU, SIIRRETÄÄN, PERUTTU, PERUTTU,. Noin kymmenkunta viestiä tuolla otsikolla. Katsoin ruutua epäuskoisena ja samalla vilkuilin telkkaria. Eihän tämä nyt voi pitää paikkaansa! Mietin lamaantuneena. EI! Huusi ääni sisälläni.

Kuva: Paula Artes / Valonsielu

Iskin läppärin kiinni ja nousin ylös. Selailin hermostuneena somea ja viestittelin monien kanssa. Kaverillani oli juhlat tänään ja toisella keikka. Lisäsin huulipunaan ja harjasin hiukset. Laitoin bling bling tennarit jalkaan ja vaaleanpunaisen takin päälleni. Menin juhliin ja keikalle. Kaikki olivat epäuskoisia, osa peloissaan, osa normaalisti, silti hyvin käsin kosteltava erikoinen tunnelma oli. Kukaan ei uskaltanut somettaa kokoontumisesta. Juhlimme porukalla illan ja seuraavana aamuna söimme aamupalaa pienellä porukalla kotonani. Kukaan ei oikein ollut uskoa tilannetta ja sitä vähän taivasteltiin. No, on minulla vielä ne opekeikat, totesin, että ei tässä kaikki vielä ole peruttu. Ja ehkä tää menee pian ohi ja kaikki keikat toteutuvat, pohdin myös ääneen. 

Sitten koitti maanantai ja viimeisetkin työkeikat peruttiin. Se oli sitten siinä, mietin. Konkurssi, konkurssi KONKURSSI vilkkui silmissäni. Suunnaton raivo valtasi minut, miten valtio voi tehdä tämän mitään kysymättä! Tämä vapaa maa teki minusta ja monesta muusta juuri työttömän! TÄMÄ ON VÄÄRIN!

Parissa päivässä minusta oli tullut työtön

En voinut uskoa tätä, minä en ole ikinä ollut työtön eläissäni. Perustin ensimmäisen yritykseni 18 -vuotiaana muotialan opinnoissa ja olen aina tehnyt töitä. Seuraavaksi iski paniikki, mistä saan rahaa, kun työt on peruttu!? Puskuria oli jonkin verran, mutta ei se kauan riittäisi, olihan tässä maksettavana 3 yrityksen kulut sekä omat kulut. Olen aina pitänyt Suomea hyvänä vapaana maana. Yhtäkkiä valtio teki työttömäksi noin vain hujauksessa ja antoi naurettavan rahasumman "korvaukseksi".

Voi sitä vihaa, raivoa, tuskaa ja epätoivoa!

Seuraavat viikot olivat jotenkin sekavia, välillä itkin kippurassa kotini lattialla, välillä tuntui, että kaikki oli vain jotain painajaista. Teki mieli myös avautua somessa, mutta en viitsinyt tunteiden vallassa tehdä postauksia. Töiden peruuntuminen harmitti sekä hamitti kovasti myös, että synttärireissu jouduttiin perumaan. Sitten uusimaa sulkeutui. Se tuntui todella epätodelliselta. Olimme aina pääsiäisenä menneet Tampereelle sukulaisten luo, silloin juotiin meidän synttärikahvit. Yhtäkkiä emme päässet sinnekään.

Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan, enimmäkseen kaikki tuntui niin epätodelliselta. 

Ensimmäinen kuukausi pandemiaa meni nopeasti, katsellimme kotona sarjoja ja leffoja, kun kerrankin oli aikaa. Lisäksi kirjoitin kirjaani. Uppouduin täysin kirjaprojektiin seuraavaksi 2,5 kuukaudeksi. Lisäksi ulkoilimme ja liikuimme paljon. Pian uutisoitiin tukirahoista, joita yritykset voivat hakea sekä Kelan rahoista, joita yrittäjät voivat hakea. Pistin kaikki tukihakupaperit sisään. Kauhea show ja paperirumba ja pitkä odotusaika. Lopulta sieltä jotain rahaa irtosi, mikä hieman lohdutti, mutta eipä paljon, sillä eihän se riittänyt mihinkään. 

Olin luonut yritykseeni useita tulovirtoja, paitsi se yksi tulovirta, jonka olin laittanut pois olisi nyt ollut niin tarpeellinen! Nimittäin digituotteet eli verkkokurssit! Tuloni koostuivat esiintymiskeikoista, koulutuskeikoista, yritysten tyky päivistä, opekeikoista, yksityisasiakkaista ja kuvauskeikoista. Minulla oli ollut myös kaupallinen stylistin blogi, Eroon vaatekriiseistä verkkovalmennus sekä kk-maksullinen tyyliyhteisö verkossa toisen yrittäjän kanssa. Olin laittanut verkkovalmennukset pois myynnistä, kun aloin kehittämään mobiilisovellusta. Mobiilisovelluksen kehittämiseen oli laitettu huomattava summa rahaa, eikä app ollut vielä valmis. Start up yrityksessä oli vain kuluja. Start upille ei saatu tukirahoja, kun ei ollut liikevaihtoa, niin korona ei muka vaikuttanut meihin. Jos olisi ollut energiaa tehdä hakemuksia uudestaan ja tehdä niistä parempia luulen, että jotain rahaa olisi irronnut. Mutta siinä kohtaa oma energia oli paniikissa ja pelossa enemmän.

Tässä tilanteessa verkkovalmennus olisi ollut se tulonlähde, jota pandemia ei olisi kaatanut

Mutta olin ottanut stylisti yrityksen verkkovalmennuksen pois myynnistä, sillä se ei enää sellaisenaan resonoinut ja app tulisi pian kuitenkin sen tilalle. Olin myös henkisesti ollut jo jonkin aikaa urani murrosvaiheessa, olin toteuttanut kaikki unelmani stylistinä ja kaipasin muutosta. Appin kehittäminen toi sitä, mutta kaipasin myös muuta, jotain syvempää. Olisin voinut pistää verkkovalmennuksen uudelleen myyntiin, pitää webinaareja jne, mutta se ei vain resonoinut, joten en sitä tehnyt. Tässä kohtaa sitä voi todellakin todeta olevansa intohimoyrittäjä. Jos jokin ei resonoi en tee sitä, en vaikka se toisi rahaa. 

Mitä hyvää seurasi tästä pakko pysähtymisestä?

2020 elokuussa aloitin life coach opinnot Valmentamossa ja keväällä 2021 NLP opinnot Oivaltamaan Oy:ssa. Nyt minulla oli aikaa omistautua opinnoilla, joista olin haaveillut jo jonkin aikaa, mutta tiukka työtahti ei olisi sallinnut opintoja. Nyt minulla oli vain aikaa! Lisäksi kirjastani tuli todella hyvä, kun oli vain aikaa kirjoittaa. Olin myös haaveillut pidemmän aikaa jo paikkariippumattomasta työstä. Stylistinä olin matkustellut paljon ja viettänyt jopa kuukauden Balilla minimen kanssa. Mutta halusin lisää vapautta. Läppäribisnes kiehtoi ja olin ihan hurahtanut tekoälyyn ja teknologiaan appi kehityksen myötä. Mielessäni oli paljon idoita tähän liittyen. 

Lopulta olin 1,5 vuotta yhteen putkeen työtön. Tuon 1,5 vuoden aikana en siis lähettänyt yhtäkään laskua kenellekään. Tuona aikana kirjoitin kirjoja, opiskelin digibisnestä sekä valmentaja oppinnot. Oli aikoja, kun masensi todella paljon. Oli aikoja, kun itkin että nyt loppuu kaikki rahat ja koti menee. En yhtään ihmettele, että pitkäaikaistyöttämät masentuvat. Kyllä ihminen tarvitsee ruutineja, kivaa tekemistä ja riittävästi rahaa. Huomasin myös, miten työttömyys vaikutti identiteettiini. Olen aina arvottanut itseäni työni ja saavutusteni kautta. Nytkun se vietiin minulta tunsin olevani arvoton, täysin hyödytön. Jotenkin koin myös häpeää. Jouduin käsittelemään paljon tunteita, jotka nousivat pintaan. Tuntui, että elin rahatonta opiskelija nuoruutta uudelleen. Menestyvästä yrittäjästä koronatyöttömäksi oli kova pudotus. Puhuin avoimesti ystävilleni asiasta, sain tukea, tsemppiä ja lohdutusta. Ratkaisukeskeinen valmennus auttoi käsittelemään tilannetta ja siitä aiheutuneita tunteita. Opintoihin kuului paljon valmentamista, kun valmensimme toinen toisiamme. Lisäksi minulla oli oma valmentaja. Muistan vieläkin, kun totesin hänelle, että mä vaan istun päivät täällä kotona kirjoittamassa kirjoja ja olen työtön. Hän toisti lauseeni ja totesi, että koko ajanhan sä teet töitä, kun kirjoja kirjoitat. 

Mitä opin tästä kaikesta?

Rakenna bisnes, jota ei kaada poikkeustilanne. Luo useita tulonlähteitä verkkoon, kuten E-kirjoja, verkkokursseja, kk-maksullisia jäsenyyksiä ja blogi, joka tuottaa myös kassavirtaa. Luo työ, mitä voi tehdä läppärin päässä, eikä sitä ole sidottu paikkaan. Älä luota pelkkään someen, sillä sekin voi kaatua koska vain, vaan luo hyvä nettisivusto, blogi ja kerää sähköpostilista. Niitä kukaan ei vie sinulta ja ne ovat sinun hallinnassa. Luo verkkoon kiinnostavaa lisäarvoa tuottavaa sisältöä. Tee sitä, mille sydämesi sykkii. Kerää tukiverkosto ympärillesi. Ole rehellinen itsellesi. Jos jokin juttu ei toimi tai resonoi, niin päästä irit ja kehitä uutta.

Nyt 3 vuotta myöhemmin elän jälleen unelmaani

Kirjoitan tätä tekstiä laskettelureissulta. Täällä olemme juhlimassa minimen synttereitä. Kaikki on kuten ennenkin, oikeastaan paremmin. Viimeiseen vuoteen on mahtunut, vaikka ja mitä: noin vuosi sitten perustin valmennus yritykseni, aloitin käytännössä nollasta, kasvu on ollut hidasta, mutta varmaa, tien päällä on tehty töitä, tämä on jo toinen reissu puolen vuoden sisään ja ensi kuussa lennetään taas etelän lämpöön. Minulla on läppäribisnes: olen luonut itselleni paikkariippumattoman työn. Olen kirjoittanut neljä kirjaa ja pian alkaa viidennen kirjan kirjoitus. Olen luonut yritykseeni useita tulonlähteitä sekä uuden verkkovalmennuksen.  Tämä valmennus syntyi täysin johdatuksessa ja oivalluksista, joita sain kuunnellessani asiakkaitani. Ensin syntyi ihanuusvalmennus, pian oivalsin, että se sisältää myös rohkeusvalmennusta sekä unelmavalmennusta. Tähän vielä lisänä bisnesvalmennusta ja lopputulos on uuden ajan yrittäjien valmennus. Huomasin, että asiakkaikseni tulivat yrittäjät tai yrittäjyydestä haaveilevat. Intohimoni onkin auttaa yrittäjiä ja sellaisiksi haluavia luomaan skaalautuvaa bisnestä ja toteuttamaan unelmiaan. 

Ihanuutta, rohkeutta, unelmia ja bisnestä

Olen auttanut asiakkaitani kirkastamaan unelmiaan, saamaan lisää rohkeutta oman jutun toteuttamiseen ja omana itsenä olemiseen sekä löytämään oman ihanuuden. Olen auttanut asiakkaita skaalaamaan oman osaamisen verkkoon ja luomaan uusia tulonlähteitä yritykseen. Lisäksi olen auttanut hyödyntämään julkisia rahoituksia bisneksen kasvattamiseen sekä hyödyntänyt niitä myös itse. Kehitän koko ajan toimintaani ja osaamistani. Helsingin keskustan kerrostaloasunto on vaihtunut omakotitaloon meren äärellä. Niin moni unelma on toteutunut. 

Oivalsin, että minulla on valtavasti osaamista yrittäjänä. Ystäväni totesi minulle, että ainahan sä olet valmentanut ihmisiä. Niin, en ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Mutta olihan se totta. Olin auttanut monia yrittäjiä sekä keksinyt bisnesideoita pilvin pimein. Nyt oli aika valjastaa tämä kaikki osaaminen yritystoiminnaksi ja niin syntyivät yritykseni nykyiset tuotteet ja palvelut. 

Kuva: Paula Artes / Valonsielu

Lopulta kaikki päättyi hyvin

Välillä, kun itkin masentuneena koronatyöttömyyttä mietin myös mennyttä. Olen ennenkin kohdannut vaikeita aikoja yrittäjänä. Olen paininut aikoinaan uupumuksen ja masennuksen kanssa. Yritykseni oli konkurssin partaalla reilu 10 vuotta sitten, kun olin avioerokriisin keskellä lapseni isän kanssa. Olen tasapainoillut äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisen kanssa ja ollut käytännössä aina yksinhuoltaja. Ei ole ollut ketään, kehen tukeutua. Olen nähnyt yrittäjänä nousut ja laskut ja aina olen noussut vaikeuksista voittoon. Voin lannistua ja masentua hetkellisesti, mutta koskaan en anna periksi. Koronatyöttömyys oli paskaa ihan suoraan sanottuna. Kyllä valtiolta sai apua, mutta mieluummin olisin ottanut työni takaisin. Mutta toisaalta, olin halunnut muutosta työelämääni jo jonkin aikaa ja sitä muutosta oli vaikea toteuttaa silloin. Tämä pakko pysähtyminen oli lopulta hyvä juttu, sillä minulla oli nyt aikaa valmentaja opinnoille, sain luoda aivan uutta uralleni, sain kaipaamaani muutosta. 

Kun tilanne alkoi normalisoitua totesin, että haluan vanhan elämäni takaisin. Pian sen sainkin ja kalenteri täyttyi stylistikeikoista. Huomasin nopeasti, että ei en halua tätä enää, haluan uutta ja muutosta. Tuntui, että tämä oli yksi kierros yrittäjyyttä huippu stylistinä ja se kierros on nyt käyty. Ympyrä sulkeutui ja toinen avautui. Kroatian reissulla lokakuussa 2022 otin stailauspalvelut pois sivuiltani ja päivitin sivustoni uusiksi. Se oli jännittävää, pelottavaa ja myös helpottavaa. sohvinyman.fi sivusto on myynyt stailauspalveluita vuodesta 2005 asti. Tänä keväänä olen vielä tehnyt satunnaisia stylistikeikkoja ja opetin tyylikurssia. Tyylikurssi alkoi sanoilla tämä on viimeinen tyylikurssi, jota opetan ja jatkossa opetan sitten muuta. Sydän hakkasi, kun sanat tulivat suustani, jännitti ja hiki valui selkää pitkin. Samalla vapautui mieletön energia ja uusi energia alkoi virtaamaan. Olin päättänyt, että maaliskuun jälkeen keskityn vain valmennuksbisnekseen.

Jos haluat jotain uutta elämääsi, sinun tulee päästää irti nykyisestä tai menneestä. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kaikkea ei voi saada kerralla, uudelle pitää luoda tilaa.

Nyt olen koonnut kaikki oppini yhdeksi huikeaksi valmennuskokonaisuudeksi. Menestyvä yrittäjävalmennus keskittyy selkeään bisnesstrategiaan sekä mielen valmentamiseen. Opit metodin, miten luodaan skaalautuvaa yritystoimintaa. Vältät yrittäjyyden tyypillisimmät sudenkuopat ja otat varmoja askeleita kohti menestystä. Tämän valmennuksen avulla voit luoda itsellesi kukoistavan liiketoiminnan sekä ihanan unelmien elämän. Valmennuksessa ei puhuta turhaa jargonia, vaan täyttä asiaa. Menestyvä yrittäjävalmennus antaa sinulle vastaukset kaikkeen, mitä tarvitaan menestyvän yritystoiminnan rakentamiseen. Riippumatta lähtötilanteestasi voit valmennuksen avulla luoda itsellesi unelmien elämän omilla ehdoillasi. Näitä asioita ei opeteta yrittäjyyskursseilla, eikä koulussa. Mentaalivalmennus varmistaa menestyksen. Ilman sitä hienoimmatkin bisnesstrategiat voivat jäädä käyttämättä.

Lue lisää valmennuksesta klikkaamalla tästä. 

Täytän tässä kuussa 37 -vuotta. Ensi vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun perustin ensimmäisen yritykseni. Se, mikä ei tapa vahvistaa. Jos jotain olen oppinut tässä matkalla, niin huonon ajan jälkeen koittaa aina uusi parempi aika. "Voittajat ei pelkää hävii".  Korona-ajasta oli se hyöty, että löysin uuden urasuunnan ja tämä uusi kierros yrittäjänä tulee olemaan vielä huikeampi, kuin ensimmäinen. Odotan innolla, mitä kaikkea uusi tuo tullessaan.