Mitä eroa on valmennuksella ja terapialla?

Mikä on valmennuksen ja terapian ero? Joskus se voi olla hyvin häilyvä, mutta tässä muutama esimerkki: terapiassa käsitellään mm. Addiktiota, kuten alkoholismia tai peliaddiktiota, traumoja, masennusta, kiusaamista, persoonallisuushäiriöitä, mielenterveysasioita jne. 
Terapiassa möyritään mennyttä, valmennuksessa haetaan ratkaisuja ja mennään eteenpäin. Terapiassa voidaan opetella esim. Käytösmallia/ toimintatapaa, mitä tehdä jos vaikka tulee ahdistavia tilanteita tai paniikkikohtaus ihmisjoukon keskellä, miten saada sisäistä rauhaa ja turvaa. Valmennuksessa asetetaan lähtötilanne ja tavoite, tehdään toimintasuunnitelma, miten tavoitteeseen päästään.

Valmennus voi olla hyvin nopea tempoista ja mennä vauhdilla eteenpäin. Kun etsit itsellesi valmentajaa on tärkeää, että kemiat kohtaavat. Lisäksi luottamuksen ja turvallisuuden tunteen pitää olla kunnossa alusta saakka. On hyvä tietää, että kaikki ei sovi kaikille. Valmentajaa kannattaa ns. haastatella eli ottaa tutustumiskäynti tai seurata esim. somessa, millaista sisältöä hän jakaa ja tutustua hänen työhönsä. 

Valmennus on prosessi, missä kuljetaan yhdessä matka, jos kemiat eivät kohtaa tai luottamuspula vaivaa ei prosessista tule mitään. On tärkeää myös, että molemmat sitoutuvat prosessiin ja työskentelyyn yhdessä. Valmentaja ei voi tehdä valmennettavan puolesta asioita tai päätöksiä hänen puolestaan. Valmentaja ei myöskään suoraan neuvo tai kommentoi, mitä valmennettavan pitäisi tehdä. Ratkaisukeskeinen valmennus on oivalluksia ja matka itsensä kanssa, jossa valmentaja kulkee rinnalla lempeästi johdattaen.

Kun olin käynyt vuoden intensiivisesti psykoterapiassa aloitin siinä rinnalla käymään erilaisissa itsensä kehittämisen valmennuksissa. Omalla kohdallani tämä toimi todella hyvin. Terapiassa myllättiin mennyttä, käsiteltiin traumoja ja valmennuksissa pohdittiin tulevaisuutta ja tavoitteita ja mentiin niitä kohti.

Kun terapia oli loppusuoralla aloitin ratkaisukeskeinen valmentaja opinnot ja myöhemmin NLP opinnot. Minulla on käynyt asiakkaita, joilla oli sama tilanne kuin itsellä, että terapiaa oli takana jo jonkin aikaa ja rinnalle tuli valmennus. En voi sanoa, että tämä toimintamalli sopii kaikille, mutta itselle ja monelle asiakkaalle se on ollut toimiva.

Ihmismieli on kyllä erikoinen ja huikea!

Muistan vieläkin hetket valmentaja opintojen alussa, kun kiljahdin, että miksi näitä taitoja ei opeteta jo peruskoulussa! Vitsi mun elämä olisi ollut helpompaa, jos olisin oppinut nämä asiat jo aiemmin! 😅 Koskaan ei liian myöhäistä kehittää itseään tai opiskella lisää 😉 Muistan myös, kun opettajamme sanoi, että jos ette ole käyneet terapiassa, niin menkään!

Valmentaja opinnoista valmistuin kesällä 2021 ja 2020 syksyllä loppui terapia. Terapian aloitin uudelleen nyt 2024 hieman väljemmällä tahdilla, kuin aiemmin. Tuntui, että ensimmäiset 3 vuotta terapiassa meni siihen, että kuka minä olen ja mistä olen tullut. Pikkuhiljaa, kun pääsi sinuiksi itsensä kanssa alkoi pohtia elämän muita asioita. Viimeisen 4 vuoden aikana elämässä on tapahtunut niin paljon: koronan aiheuttama pakkotyöttömyys, mummun kuolema, läheisen ihmisen psykoosi ja osastojakso, 2 ystävän psykoosi ja osastojakso, parisuhteen päättyminen, ystävän itsemurha, omat terveyshaasteet... niin paljon kaikkea lyhyeen aikaan, mikä on todella paljon koetellut omaa jaksamista. Olen ollut tukihenkilönä myös pitkään psykoosi ja osasto asioissa läheisilleni ja nyt on vain ollut pakko ottaa etäisyyttä ja pistää oma hyvinvointi etusijalle, joten päätin aloittaa terapian. Ihanaa oli, kun pääsin takaisin samalla terapautille ja voi jatkaa siitä mihin jäätiin. Ihania asioita on myös tapahtunut tämän kaiken keskellä: rakastuminen ja uusi parisuhde.

Valmentaja opintoja haluan vielä jatkaa pidemmälle, kun sopiva hetki tulee. Mielestäni itsensä kehittäminen ei lopu koskaan ja paras satsaus, mitä voi tehdä on kaikki se mitä investoi itseensä, se on henkistä pääomaa, jota kukaan ei vie sinulta pois. Muistan myös vielä hyvin, kun terapia hävetti, menin isoissa aurinkolaseissa kaulukset pystyssä. En olisi silloin uskonut, että myöhemmin kerron asiasta julkisesti somessa, mediassa ja kirjoissani 😅 Mitä pidemmälle terapia eteni laskivat kaulukset ja aurinkolasit, häpeä häipyi. Häpeä lähtee vain tuntemalla häpeää ja käsittelemällä sen juurisyitä. Aikoinaan ajattelin, että terapia on vain hulluille ja heikoille, nykyään olen sitä mieltä, et se on loistava satsaus itseen ja olisinpa mennyt aiemmin terapiaan! Kuten jo aiemmin totesin koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa itsensä kehittämistä.