Näin pääsin rantakuntoon 5 minuutissa, ilman kidutusdieettiä

On taas se aika vuodesta, kun media pursuaa kuvia kesäkuntovartaloista. Googlasin sanan kesäkunto silmille syöksyy kuvia, jotka ovat toinen toistaan kireämpi treenattuja ja laihdutettuja vartaloita. Klikkiotsikoita näin pääset hetkessä kesäkuntoon! Laihduta tällä uudelle ihmedieetillä unelmien rantavartalo! 5kg hetkessä pois ja olet onnellinen upean kesävartalon omistaja ja sitten voit nauttia kesästä! Miksi oi miksi? Kuka sen on päättänyt, että kesäkunto ja rantakunto tarkoittaa kisakireää sixpackia ja minimi rasvaprosenttia? Miksi näitä helkkarin ihmepikadieettejä mainostetaan vuodesta toiseen? Lehdissä esitellään uusin uikkarimuoti ultralaihojen mallien päällä, joilla luut paistavat riutuneen nahan läpi. Kuka rehellisesti voi samaistua näihin? Kuka sen on päättänyt, millaisia kehoa saa olla esillä ja millaisia ei?

Sanoma on selvä: laihduta, laihduta, laihduta! Sitten olet arjen supersankari, hyväksytty ja rakastettu tähän yhteiskuntaan. Jos et tee näin olet laiskaluuseri, eikä sinua rakasteta! Eipä siis ihme, että niin moni itkee kotona kehohäpeää ja jättää rannalle menon väliin.

Näin pääsin rantakuntoon 5 minuutissa: puin uikkarit päälle ja menin rannalle! 😎 Helppoa, eikö totta? On taas se aika vuodesta, kun vähintään joka toinen ihminen tuskailee kroppansa kanssa ja jättää rannan ja uimisen väliin vain, koska ei omasta mielestään ole rantakunnossa tai häpeää omaa kehoaan. Kuuluin itsekin tähän porukkaa aiemmin. Joka kesä peilistä katsoi omasta mielestä liian lihava ihminen, joka ei missään tapauksessa voi mennä rannalle. Jopa nuorempana, kun olin koko 36-38 koin itseni aivan liian lihavaksi rannalle. Halusin olla kokoa 34 ja olin vihainen, kun en saanut itseäni mahdutettua siihen kokoon.

Rakastan uimista ja rannalla oloa ja siitä huolimatta jätin sen niin monena vuonna sen väliin, koska koin valtavaa kehohäpeää. Tämä johtui heikosta itsetunnosta sekä kiusaamisesta. Sitten jotain tapahtui vuonna 2010: lapseni oli reilu vuoden ikäinen, oli ihana hellekesä ja mieli teki rannalle. En voi jättää uimaan menoa väliin oman kehohäpeän vuoksi. En halua, että lapseni kärsii minun angteistani. Niinpä marssin Seppälään ostamaan uikkarit. Vedin monta kertaa syvään henkeä ennen ostosreissua. Kotona olin katsellut itkukurkussa vanhoja 38 kokoisia bikineitä, jotka olivat todella matalavyötäröiset. Olin koittanut ahtaa itseäni niihin ja pohdin, että miten saatoin pitää itseäni lihavana, kun olin niitä käyttänyt ennen raskautta. Raskauskilot olivat tiukasti pysyneet kehossani ja kokoni oli XL. Löysin ilokseni ihanan turkoosin uikkarin, joka korosti vyötäröä ja slimmasi oikeista kohdista. Sitten vain uikkarit päälle ja rannalle. Se oli todella jännittävää sekä ahdistavaa. Hetken olin kadehtinut kaveriani, jolla oli melkein samanikäinen lapsi ja hänellä ei ollut mitään kiloja. Miten epäreilua! Mietin. Rannalla minime piti huolen siitä, että vedessä lutrattiin pitkään. Rehellisesti, en ehtinyt miettimään kehoani, kilojani tai selluliitteja siinä menossa. Meillä oli hauskaa ja nautin päivästä. Tulipa siitä muutama kuvakin napsaistua. Tämän jälkeen rohkaistuin käymään rannalla enemmän ja siedätin itseäni olemaan uikkareissa julkisesti. 

Siedätyshoito todella toimi! Huomasin myös, että eihän täällä kukaan tuijota. Ketään ei kiinnosta, miltä muut näyttävät. Olipa ihanan vapautava kokemus! Tämän jälkeen en enää ajatellut tuijottaako minua joku rannalla tai mitä joku voisi ajatella, kun kävelen uima-asussa rannalla.

Mistä kehohäpeä johtuu? Vaikea sanoa. Meille luodaan lehdissä ja somessa valtavasti paineita siitä, miltä pitäisi näyttää, millainen keho on hyväksytty tai rantakunnossa. Tästä moni saa valtavia ulkonäkö paineita, kun oma keho ei näytä siltä, miltä muka pitäisi. Yritetään viimeiseen asti laihduttaa ja pahoinpidellä omaa kehoa uusimmilla muotidieteillä. Dietit vaihtuvat nopeammin, kuin vuodenajat. Tiesitkö, että jatkuvat hullu laihduttaminen ei ole hyväksi ja se on itsensä pahoinpitelyä. Kannustankin miettimään itselle sopivia valintoja päivittäin, jotka tukevat omaa terveyttä ja lisäävät elinvoimaa. Jos välillä syö jäätelön, ei se tarkoita elinikäistä lihavuutta. Geeniperimä sekä vartalotyyppi myös vaikuttavat siihen, millainen kehosi on. Jos olet vaikkapa lanteikas A-vartalo tulet olemaan sitä, myös laihduttamisen jälkeen. 

Omalla kohdallani kehohäpeä johtui pitkälti kiusaamisesta, siitä, että olin saanut kuulla olevani kauhea läski lapsesta saakka. Vaikka olin laihduttanut itseni 45 kiloiseksi nuorempana koin yhä olevani liian lihava. Kehokuvani oli totaalisen vääristynyt. Syömishäiriöinen ajatusmaailma ei yhtään parantanut oloa. Pikku-hiljaa vuosien varrella opettelin hyväksymään kehoni ja rakastamaan sitä. Olen synnyttänyt uuden elämän, kehoni on toiminut niinkuin luonto on sen tarkoittanut. Olen terve ja hengissä. Jossain kohtaa raskauskilot sulivat pois, kun olin lopettanut jojo-laihduttamisen ja hullut kidutusdieetit. En voinut kuvitellakaan meneväni bikineissä rannalle, vaan halusin verhoutua koko uikkariin tai tankineihin. Jossain kohtaa itsetunnon noustessa ja lempeyden kasvaessa itseä kohtaan hankin bikinit ja kävelin niissä pää pystyssä rannalla. Tänä päivänä uin läpi vuoden bikineissä.

On vapauttavaa olla rennosti rannalla ja nauttia uimisesta ilman häpeän ja alemmuuden tunnetta. Kyllä raskaus ja eletty elämä näkyy kehossani, ja painoindexin mukaan olen ylipainoinen, mutta se ei enää aiheuta ahdistusta tai estä minua, olen asian kanssa sinut. Jos joku tulisi kommentoimaan ilkeästi voin todeta, että kommentti kertoo kommentoijasta, eikä minusta mitään. 

Kun itsetuntoni kasvoi lopetin itseni vertailun muihin. Olin teinistä asti vertaillut itseäni huippumalleihin ja toivonut olevani pitkä ja ultralaiha, koska silloin olisin vasta onnellinen. Onneksi sain nämä ajatukset pois mielestäni.

Sitten tein päätöksen minun ei tarvitse olla ultralaiha, tämän päätöksen jälkeen rentoutua ja nauttia elämästä!

Matkalla itseni rakastamiseen ja hyväksymiseen auttoi NLP, EFT-tapping, ho'oponopono, erilaiset valmennusharjoitukset, uskomustyöskentely sekä terapia. Tie oli pitkä ja kivinen sekä vei aikaa vuosia, mutta työ kannatti. Nykyään voin sanoa itselleni olen ihana juuri tällaisena ja mennä rannalle bikineissä.

Jokainen keho on rantakunnossa ja oikean kokoinen riippumatta painoindexistä tai vaatekoosta. On mahtavaa, että kehopositiivisuudesta puhutaan yhä enemmän julkisesti ja mediassa sekä naistenlehdissä näkyy kaikenlaisia kehoja. Kuitenkin on vielä pitkä matka siihen, että läskivihasta yms päästäisi eroon. Sallivuutta on koko ajan tullut lisää tähän yhteiskuntaa, mutta vielä on paljon tekemistä.

Unohda sitku ja mutku, se on NYTKUN Sinä olet rantakunnossa just nyt!

Älä vertaile itseäsi muihin tai mainoskuviin, Mene rannalle ja nauti kesästä, elämässä on paljon muutakin mukavampaa kuin vielä 5kg pois kidutusdieetti. Jos kaipaat boostia itsetunnon kanssa tai sinulla on rajoittavia / estäviä uskomuksia suosittelen NLP:tä ja uskomustyöskenlyä.

Jos yhä emmit rannalle menoa tee  seuraava mielikuvaharjoitus:

Sulje silmäsi, mieti, että makaat kuolinvuoteellasi ja elämä vilistää silmäsäsi. Mieti, niitä kaikkia ihania hellekesiä, aurinkoisia päiviä, kun et mennyt rannalle. Kielsit sen itseltäsi, sillä mitä ne muut olisivat ajatelleet, jos olisit näyttäytynyt rannalla. Onneksi verhosit itsesi suuriin mustiin kaapuihin, peittelit itseäsi ja kehoasi, hikoilit peittävissä vaatteissa ja kielsit itseltäsi kesästä nauttimisen, etenkin sen rannalle menon ja uimisen. Onpa hyvä, että ajattelit kaikki muita ja muiden mielipiteitä, etkä itseäsi. Kyllä kannatti kieltäytyä uikkareista ja uimisesta viimeiseen asti. Fiilistele hetki tätä mielikuvaa oikein kunnolla.

Seuraavaksi mieti, että makaat kuolin vuoteellasi ja mietit niitä kaikkia ihania kesänmuistoja. Nautit auringosta rannalla ja uimisesta. Olipa ihanaa virkistäytyä kuumalla säällä vedessä uikkareissa. Ah, miten ihanalta kesä tuoksui, mansikat maistuivat ja kuinka aurinko helli kehoasi. Oi, niitä ihania kesämuistoja, onneksi nautit jokaisesta kesästä täysillä! Fiilistele tätä mielikuvaa oikein kunnalla.

Kumman siis valitset? Rannalle menemisen ja uimisen vai siitä kieltäytymisen, kun mitä ne muut ajattelevat?