Tästä syystä moni pelkää epäonnistumista yrittäjänä

Luovutatko liian helposti? Oletko aloittanut monta kertaa uuden tavan, harrastuksen, elämäntapa muutoksen, laihdutuskuurin? Alkuinnostuksen jälkeen fiilis lopahtaa ja luovutat?
Tiesitkö, että ihmisellä menee 21-30vrk omaksua uusi toimintatapa, käytösmalli, ajatustapa.
Mieli haluaa saada heti tuloksia ja jos niitä ei heti tule helposti luovuttaa. Tämä on mielestäni yksi syy, miksi epäonnistutaan yrittäjänä.

Jos alat tekemään muutoksia bisnekseesi esim. skaalaamaan omaa osaamista verkkokurssiksi, mutta en saa sekunnissa tuloksia, niin älä lyö heti hanskoja tiskiin tai syytä muita. Sen sijaan hio myyntistrategiaasi, testaa, kehitä ja pyydä apua. Jos et heti onnistu se ei tarkoita ettetkö ikinä onnistuisi tai, että olisit huono. Mieti lasta, joka harjoittelee kävelemistä. Jos hän luovuttaisi heti ekan kaatumisen jälkeen, me kaikki vain ryömisimme täällä!

Eli seuraavan kerran, kun mielesi tekee luovuttaa kysy itseltäsi: miten voisin kehittää /hioa tätä? Onko luovuttaminen tosiaan vaihtoehto? Mistä tiedän, että tämä ei toimi? Mistä tiedän, että tämä toimii? Pidä asiat myös yksinkertaisina ja helppoina 😉 toisaalta ei kannata loputtomiin hakata päätä seinään, jos jokin ei vain toimi, niin päästä irti siitä ja kehitä uutta tilalle.

Kun Suomi sulkeutui ja minusta tuli koronatyötön mieleeni ei missään vaiheessa tullut lopettaa yrittämistä. Mietin vain, että jos en saa työtäni takaisin sellaisena, kuin se oli, niin sitten kehitän jotain uutta ja perustan uuden yrityksen. Ja niin kävi, koko ura heitti kärrynpyörää, kun perustin uuden yrityksen ja hyppäsin kohti tuntematonta valmennusbisnestä 😄 myöhemmin kyllä sain työni stylistinä takaisin sellaisena, kuin se oli ollut, mutta huomasin, että minä olin muuttunut, työ ei enää tuntunut samalta, kuin aikoinaan ja halusinkin jotain ihan muuta. Silloin on ihan OK vaihtaa suuntaa. Yrittäjyyttä en kuitenkaan lopettaisi mistään hinnasta. Jos jossain kohtaa tulee fiilis, että ei valmennusbisnes enää resonoi, niin silloin kehitän jotain uutta. Eli en pelkää vaihtaa suuntaa kesken kaiken ja sitä haluan sinullekin sanoa rakas lukija, että älä pelkää, on ihan ok vaihtaa suuntaa useamman kerran!

Perustin ensimmäisen yritykseni 18-vuotiaana ollessani muotialan opinnoissa. Alussa urani oli stailaamista, meikkaamista ja hiustenlaittoa. Jossain kohtaa meikkaaminen ja hiukset jäivät pois, kun halusin keskittyä täysillä stailaamiseen. Urani alkuaikoina minulla oli myös promotoimisto, sillä olin tehnyt promotöitä nuorena, kun stylistin työ ei vielä elättänyt. Palkkiot olivat aina myöhässä, joten perustin oman toimiston, vuoden jälkeen kuitenkin huomasin, ettei tämä ole minua varten, joten lopetin toiminnan ja jatkoin taas täysillä stylistinä. Olin haaveillut omasta vaateliikeestä nuorena ja sitten sattumalta tuli tilaisuus ostaa vaateliike, jossa oli upeita vaatteita ja juhlapukuja. Ostin sen hetken mielijohteesta toisen yrittäjän kanssa, jota en edes tuntenut kunnolla ollessani 26-vuotias. Nopeasti huomasin, ettei tämä ole yhtään mun juttu ja toisen yrittäjän kanssa sukset olivat koko ajan ristissä, lopulta hän paljastui alkoholistiksi ja sain hänet kiinni juoppobileistä liikkeessämme. Mietin hetken mitä teen, heitänkö juopon ulos ja jatkan toimintaa yksin, ei tämä ei ole mun juttu, en halua olla sidottuna mihinkään kivijalkaan, vaan halua olla vapaa. Päätös oli nopea, kun pakkasin osuuteni liikkeestä ja pistin varaston myyntiin. Tappiota tuli, mutta voi voi, se oli pieni hinta siitä, että pääsin eroon kalliista liiketilasta ja juoposta.

Kaksikymppisen Sohvin unelma oli kauneushoitola eli halusin olla kauneushoitolan johtaja ja halusin oma kosmetiikkasarja. Kolmekymppinen Sohvi sitten toteutti unelman: avasin oman kauneushoitolan, johon otin vuokratuolilaisia, toin maahan virolaista luonnonkosmettiikkaa ja sain oman kosmetiikka ja huonetuoksusarjan. Puoli vuotta myöhemmin huomasin, että tämä ei ole yhtään mun juttu. Hoitolassa oli jatkuvasti ongelmia. Se oli hukkuva laiva, johon vain upposi rahaa. Yhtenä päivänä mietin, että nyt riittää, en jaksa enää tätä p*askaa! Teenkö konkurssin, lopetanko toiminnan vai mitä, mietin. Sitten keksin: myyn tämän! Siitä ajatuksesta menin näppyttelemään myynti-ilmoituksen ja vain 6 viikkoa myöhemmin hoitola oli myyty ja vuokrasopimus siirtynyt uudelle omistajalle. Olin vapaa ja lähdin lomalle. Ei enää ikinä kivijalkaa mietin. Olo keveni ja stressi loppui hetkessä. Omien kokemusten perusteella kannatan palveluliiketoimintaa kevyellä kulurakenteella, mutta se ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa, sillä moni liiketoiminta vaatii liiketilan. 

Kuten kerroin hyppäsin stylistä valmentajaksi, sillä huomasin, että stylistin ura ei enää sellaisena minua palvele. Mutta tulen aina rakastamaan kauniita vaatteita, kimallusta ja korkkareita. Ennen koronaa aloin suunitella tekoälypohajista mobiilisovellusta, joka on virtuaalistylisti. Homma tyssäsi koronan vuoksi ja hetken mietin tässäkö tämä oli. Ajatus ei kuitenkaan ole jättänyt minua rauhaa ja olen taustalla suunnitellut appia ja sen liiketoimintaa. Se tulee olemaan stylistiurani huipentuma. Olen tähän rinnalle suunnitellut myös verkossa tapahtuvaa stylistipalvelua, jossa minä olen taustalla ja muut stylistit pääset loistamaan ammattitaidollaan. Tämä on ehkä oman osaamisen skaalaamista parhaimmillaan. Mitä tapahtuu valmentamiselle: kyllä se on ja pysyy, olen niin innoissani tästä. Uskon myös, että näillä taidoilla olen nyt paljon parempi johtamaan yritystä, kuin ennen valmentaja opintoja. On huikeaa mentoroida yrittäjiä ja stylistinä aiemmin toimin usealle alan opiskelijalle mentorina ja autoin oman uran luomisessa. On oikeasti suuri kunnia, kun joku pyytää mentoriksi.

Nyt povataan taas uutta kriisiä ja moni pistää pillit pussiin. Itse näen tilanteen nimenomaan mahdollisuutena kehittää uutta ja viedä yrittäjyys uudelle tasolle.

Voit päättää annatko kriisin viedä mennessään vai nousetko pinnalle voittajana 💃🔥 ”luovuttajat eivät koskaan voita ja voittajat eivät koskaan luovuta ”